Sateinen ilta, välillä pilviverho rakoili. Jo seitsemän jälkeen ensimmäiset karhut pyörähtivät näyttäytymässä, kymmeneltä ruokapaikalle alkoi olla jo pientä jonoa. Syömään asettui tumma tasavärinen karhu, ei kovin kookas, mutta todella jäntterän ja lihaksikkaan oloinen. Vähän sen jälkeen tuli Äijä, joka jäi jonottamaan ruokailijan taakse omaa vuoroaan. 

Syömässä oleva uros oli selvästi tullut pitkältä ja nälkäiseltä reissulta: se vietti ruuan ääressä yli puolitoista tuntia.

Äijä tapansa mukaan odotteli istumalla ja rapsutteli itseään. Sitä vain näyttää vuodesta toiseen kutittavan kainaloista, lavoilta, kyljistä, haaroista…