keskiviikko 22. toukokuuta 2013
13.55 | 
Lähettänyt
KarhuKuusamo
Tässäpä kuvasatoa - ja lopussa myös video! Kuvat eivät ole tältä keväältä, ja ne saa isommiksi klikkaamalla kuvaa. Samalla myös tämän kevään kuulumisia Facebook-sivuiltamme!
Karhu tulee yllättäen suolle jo karvaa vaille kahdeksan. Se haistelee Koivusaaren länsipuolella tuulta ja toteaa, että hevonen taitaakin olla tänään eri paikassa, kuin viime yönä. Ruoka ei kuitenkaan maistu ja hetken vässyteltyään se poistuu metsän syliin.
Kohta jo suolle tulee samaa jälkeä tummempi karhu. Määrätietoisesti askeltaen se etenee kohti Harjunnokkaa, josta vaalea juuri äsken poistui. Karhu pääsee perille juuri kun kojun lattia narahtaa pahasti. Se riittää sille ja ripeästi askeltaen sekin häviää metsään.
En kerkiä juuri huoahtaakaan kun suolla on jälleen elämää. Ahma leppasee Pöppökojun luota suon yli ja kohti Mäntyniemeä. Sinne se ei kuitenkaan koskaan saavu ja jään miettimän että miksi. Ajatus katkeaa, kun kojun eteen vain 10 metrin päähän laskeutuu kaksi valkovikloa. Tajuan eleistä ja ääntelystä että kohta paritellaan. Käännän kameran ja samassa uros hyppää naaraan selkään ja tekee tehtävänsä. Saan kuvattua parittelun ja rupean katsomaan kuvia. Sekin homma kuitenkin keskeytyy, kun tummempi karhuista palaa suolle. Nyt se syö hieman säikkynä ja häipyy pian hämärtyvään iltaan.
Karhukausi Kuntilammella on nyt täydessä käynnissä ja ilta oli todella hieno!
15. toukokuuta
Tuulee melekosen kovaa idästä. Hajut ja äänet
menevät länteen ja pääsen lähestymään Kuntilampea aivan hiljaa
alatuulesta. Karhu nukkuu vain 40 metrin päässä kojusta ja pääsen
sisälle sen huomaamatta. Sama vaalea naama, joka oli paikalla jo viime
viikolla, on haudannut hevosen ja ominut sen. Välillä se nousee kuselle
ja venyttelee nautinnollisen raukein ilmein ja palaa mättäälle
nukkumaan.Herra on syönyt lujasti ja nyt on aikaa sulatella evästä.
Lopulta jano saa sen nousemaan ylös ja särpimään pitkän tovin ruskeata suovettä.
Hieman ruokailtuaan se päättää ruveta jälleen nukkumaan ja myös minä päätän lähteä. Tuuli on pysynyt idässä ja pääsen hiipimään pois, karhun jäädessä nukkumaan.
Kirkas ilta-aurinko heijastuu Kuntilammen pinnasta vasten silmiäni ja saa minut ripustamaan takkini ikkunan peitoksi. Tämä tähti on huomattavasti kirkkaampi kuin se, jota muinaisessa sadussa seurasi kolme viisasta miestä.
Takista huolimatta näen, kun ahma lähestyy metsänreunaa pitkin. Kohta se on jo katajan takana Mäntyniemessä ja rupejaa syömään ihan tosissaan. Se syö ihtensä runtilautaa myöten täyteen ja lähtee täysin vatsoin lyllertämään saraikkoa pitkin itään.
Lopuksi vielä karhujen örähtelyä viime kesältä:
