lauantai 26. huhtikuuta 2014
10.10 | 
Lähettänyt
KarhuKuusamo
Aluksi
yritämme kahlata kesällä kuljettavaa polkua pitkin Kuntilammelle. Homma menee
lumen paljouden takia turhan hikiseksi ja palaamme suosiolla kelkanjälelle, joka
hiljaa pakastuvassa illassa kantaa hyvin.
Kuntilampi
on vielä vankassa jäässä ja viikko sitten suolla ollut vesi on hävinnyt
Venäjälle. Korpit kuljailevat sinne tänne ja näemme muutamia hienoja
takaa-ajoja. Kohta haaskalle lehahtaa musta pieni rastas, jolla on puolikuun
muotoinen valkoinen läikkä rinnassa. Tunnistan sen jo lennossa sepelrastaaksi,
jota olen odottanut jo vuosia Hännisen peltoaukion vieraaksi. Laji on
niinsanottu elisis eli en ole sitä koskaan ennen nähnyt. Helkkarin hieno
havainto.
Vähän jälkeen yhdeksän kuulemme ääniä kojun takaa. Joku kulkee hangella aivan kojun seinää hipoen ja kuulemme matalaa urinaa ja tuhahduksia. Otus pysähtyy takanurkalle ja kuulemme vain välistä joitakin hengenvetoja. Minulle tulee mielikuva, että siellä haistellaan jälkiä ja meitä aivan parin metrin päässä ja meistä ei tykätä. Olemme hievahtamatta varttitunnin aivan hiljaa paikoillamme. Jännitys aivan leijuu ilmassa, tuleeko se näkyviin vai ei. Lopulta uskaltaudumme liikkumaan ja katselemaan ikkunasta mutta mitään ei näy ja on aivan hiljaista.
Illan päätteeksi kettu kulkee suolla kolmannen kerran ja pistäytyy lopulta kojun edessä.
Vähän jälkeen yhdeksän kuulemme ääniä kojun takaa. Joku kulkee hangella aivan kojun seinää hipoen ja kuulemme matalaa urinaa ja tuhahduksia. Otus pysähtyy takanurkalle ja kuulemme vain välistä joitakin hengenvetoja. Minulle tulee mielikuva, että siellä haistellaan jälkiä ja meitä aivan parin metrin päässä ja meistä ei tykätä. Olemme hievahtamatta varttitunnin aivan hiljaa paikoillamme. Jännitys aivan leijuu ilmassa, tuleeko se näkyviin vai ei. Lopulta uskaltaudumme liikkumaan ja katselemaan ikkunasta mutta mitään ei näy ja on aivan hiljaista. Illan päätteeksi kettu kulkee suolla kolmannen kerran ja pistäytyy lopulta kojun edessä. Vähän jälkeen yhdeksän kuulemme ääniä kojun takaa. Joku kulkee hangella aivan kojun seinää hipoen ja kuulemme matalaa urinaa ja tuhahduksia. Otus pysähtyy takanurkalle ja kuulemme vain välistä joitakin hengenvetoja. Minulle tulee mielikuva, että siellä haistellaan jälkiä ja meitä aivan parin metrin päässä ja meistä ei tykätä. Olemme hievahtamatta varttitunnin aivan hiljaa paikoillamme. Jännitys aivan leijuu ilmassa, tuleeko se näkyviin vai ei. Lopulta uskaltaudumme liikkumaan ja katselemaan ikkunasta mutta mitään ei näy ja on aivan hiljaista. Illan päätteeksi kettu kulkee suolla kolmannen kerran ja pistäytyy lopulta kojun edessä. Poistumme ennen kymmentä, jälleen yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampana.
Vähän jälkeen yhdeksän kuulemme ääniä kojun takaa. Joku kulkee hangella aivan kojun seinää hipoen ja kuulemme matalaa urinaa ja tuhahduksia. Otus pysähtyy takanurkalle ja kuulemme vain välistä joitakin hengenvetoja. Minulle tulee mielikuva, että siellä haistellaan jälkiä ja meitä aivan parin metrin päässä ja meistä ei tykätä. Olemme hievahtamatta varttitunnin aivan hiljaa paikoillamme. Jännitys aivan leijuu ilmassa, tuleeko se näkyviin vai ei. Lopulta uskaltaudumme liikkumaan ja katselemaan ikkunasta mutta mitään ei näy ja on aivan hiljaista.
Illan päätteeksi kettu kulkee suolla kolmannen kerran ja pistäytyy lopulta kojun edessä.
Vähän jälkeen yhdeksän kuulemme ääniä kojun takaa. Joku kulkee hangella aivan kojun seinää hipoen ja kuulemme matalaa urinaa ja tuhahduksia. Otus pysähtyy takanurkalle ja kuulemme vain välistä joitakin hengenvetoja. Minulle tulee mielikuva, että siellä haistellaan jälkiä ja meitä aivan parin metrin päässä ja meistä ei tykätä. Olemme hievahtamatta varttitunnin aivan hiljaa paikoillamme. Jännitys aivan leijuu ilmassa, tuleeko se näkyviin vai ei. Lopulta uskaltaudumme liikkumaan ja katselemaan ikkunasta mutta mitään ei näy ja on aivan hiljaista. Illan päätteeksi kettu kulkee suolla kolmannen kerran ja pistäytyy lopulta kojun edessä. Vähän jälkeen yhdeksän kuulemme ääniä kojun takaa. Joku kulkee hangella aivan kojun seinää hipoen ja kuulemme matalaa urinaa ja tuhahduksia. Otus pysähtyy takanurkalle ja kuulemme vain välistä joitakin hengenvetoja. Minulle tulee mielikuva, että siellä haistellaan jälkiä ja meitä aivan parin metrin päässä ja meistä ei tykätä. Olemme hievahtamatta varttitunnin aivan hiljaa paikoillamme. Jännitys aivan leijuu ilmassa, tuleeko se näkyviin vai ei. Lopulta uskaltaudumme liikkumaan ja katselemaan ikkunasta mutta mitään ei näy ja on aivan hiljaista. Illan päätteeksi kettu kulkee suolla kolmannen kerran ja pistäytyy lopulta kojun edessä. Poistumme ennen kymmentä, jälleen yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampana.
