Silloin tällöin on iltoja, joiden aikana tuntuu tapahtuvan kaikki mahdollinen…

Näytös alkoi melko pian kojuihin menon jälkeen. Ensimmäisen tunnin aikana puolenkymmentä keskikokoista karhua kävi syömässä oman arvojärejstyksensä mukaan. Vanha arpinaama koetti hätistää nuorempia uroksia haaskalta: se murisi ja turvautui jopa karhujen pahimpaan uhkaukseen, poskiensa lopottamiseen. Täysissä voimissaan olevilla karhuilla se on signaali, joka johtaa joko toisen väistämiseen tai tappeluun. Nyt syömässä ollut nuorempien karhujen porukka ei vanhuksen höperehtimisille lotkauttanut korvaansa. Ne tiesivät sen kykenemättömäksi toteuttamaan uhkauksiaan. Niin vain vanhus joutui nöyrtymään ja syömään nuorempiensa kanssa yhtä aikaa, vaikka voimiensa päivinä oli tottunut ruokailemaan ylhäisessä yksinäisyydessä. Se hetki on jokaisella joskus edessä.

Ensimmäinen parituntinen oli niin kiivasta, että keskikokoisten karhujen joukko sai itsensä kylläisiksi. Ilta näytti hiljentyvän, kun metsästä alkoi tulla erauspoikia yhtenä purkuna: neljä puolitoistavuotiasta saapui syömään ja leikkimään suolle yhdellä kertaa. Koko illan ajan paistoi lämpimän kesäpäivän kultainen aurinko.

Syötyään ne päättivät käydä vielä iltapesulla. Koko illan aikana lammessa kävi uimassa seitsemän karhua, parhaimmillaan siellä molski neljä yhtä aikaa.

Uituaan kaksi erausta leikki ja paini pitkään vesirajassa kolmannen katsellessa lammesta.

Illan hämärtyessä saapuivat isot karhut. Isomörkö oli ollut pitkällä reissulla, se söi kauan ja hartaasti. Se päästi suosiolla Hittavaisen vierelleen ruokailemaan: Hitta komensi pennut pysymään suon reunalla ja söi itsensä täyteen. Isomörön ja Hitan ruokailua katsellessa tuli tunne, että emo syö siinä pentujensa isän kanssa. Se tunne vain vahvistui, kun Isomörkö jäi syötyään haaskan vierelle odottelemaan ja turvaamaan Hitan ruokailua loppuun saakka. Se lähti vasta, kun Hitta poistui pentujen kanssa.

-tuomo