sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
11.08 | 
Lähettänyt
KarhuKuusamo
Olipa karun näköistä katsoa miten karhuemo vieroittaa pentujaan.
Kello kymmenen aikaan tuli yksin syömään sama naaras, joka vielä viikko sitten kulki kahden erauspennun kanssa.
Se söi mahansa täyteen ja siirtyi metsään makoilemaan.
Puolen tunnin päästä erauskaksoset tulla pamppailivat emänsä tulojälkiä, mutta niiden vastaanotto ei ollut lämmin. Emo ryntäsi muristen jälkeläisiään päin. Toinen otti äkkilähdöt suon laitaa pitkin.
Toinen kiipesi puun latvaan.
Emä kiivetä rystisteli puoleen väliin kymmenmetrisen männyn runkoa kunnes oksat eivät enää sitä kestäneet, heilutteli puuta ja murisi. Muutaman minuutin jälkeen emä laskeutui alas, erauspentu odotteli viitisen minuuttia, tuli maahan ja puikkasi metsän piiloon.
Kello 23 aikaan katsoin takaviistoon ja huomasin 200 metrin päässä olevan ison haavan latvustossa tumman möykyn. Kiikarilla sen erotti karhunpennuksi. Ei aavistustakaan milloin ja missä tilanteessa se oli sinne kiivennyt. Pennun katseleminen keskeytyi kun ahma tulla lönkytti suon laitaa. Se söi puoli tuntia ja lähti huuliaan nuoleskellen tasan puolenyön aikaan.
Aamuyö oli kotkien ruoka-aikaa, kello kolme niitä oli kojun edessä kymmenen.
