Huomaamme karhun kun se kiirehtii vetävällä askeleella suon itäosan ylitse. Jo kohtuullisen pitkässä saraikossa siitä näkyy välillä vain ylhäällä keikkuva pää, joka nuuskii kiivaasti pohjoisesta puhaltavaa tuulta. Tunnistan karhun Hittavaiseksi. Oletan että se on liikkeellä yksin, mutta pian metsä paljastaa miellyttävän yllätyksen, kun emä pentuineen nousee harjun nokalle.

Hitalla on jälleen kolme pentua, niin kuin oli myös kolme ja viisi vuotta sitten. Nyt tullaan pentujen kanssa paikalle täsmälleen kuukautta aiemmin kuin ensimmäisellä kerralla.

Pentujen isäksi voisi veikkailla vaikka Vyötikaulaa, koska kaikilla niillä näkyy kaulassa jonkinlainen ranssi.
Olipa mahtava ilta!